10. Sovellat opetuksessa ja ohjauksessa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamistasi
Monikulttuurisuusosaamisella tarkoitetaan sekä maahanmuuttajien että valtaväestön taitoja kohdata eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvia henkilöitä. Lähtökohtana on lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa ja kouluhenkilökunnan tarpeisiin vastaaminen siten, että kaikkien monikulttuurisuustaidot kehittyvät ja koko kouluyhteisön valmiudet oppia ja opettaa monikulttuurisessa oppimisympäristössä paranevat (P Immonen-Oikkonen ja A Leino 2010, 7).
Kansainvälisyysosaaminen liittyy hallinnollisen tason järjestelyihin ja niiden tuntemukseen, kuten kansainvälisiin yhteistyömalleihin, vaihto-ohjelmiin, ECVET-järjestelmään ja Bolognan prosessiin.
10.1. Ymmärrät kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden vaikutuksen koulutukseen ja opettajan työhön
Opettaja kohtaa työssään oppilaita ja opiskelijoita eri kulttuureista. Oppilaat tai opiskelijat saattavat olla vastikään Suomeen muutaneita, joille kaikki on uutta - myös suomen kieli. He saattavat olla myös maahanmuuttajien lapsia, jotka puhuvat suomen kieltä sujuvasti. Tai he voivat olla syntytaustaltaan suomalaisia, joilla on sukulaisuus- tai perhesuhteita eri Suomen ulkopuolelle, tai heidät on adoptoitu suomalaisiin perheisiin. Tai heillä on vain erilainen maailmankatsomus suhteessa valtaväestöön. Opettajan ja opiskelijan välisessä vuorovaikutuksessa korostuu tällöin humanistisen kertoimen vaikutus. Humanistisella kertoimella eli kaksoishermeneutiikalla tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on aina oma tulkinta neuvoteltavasta asiasta ja hän olettaa että toinen ihminen ymmärtää hänen puheensa niin kuin hän on sen tarkoittanut ymmärrettävän. Vastavuoroisesti toinen ihminen puhuu oman tulkintansa ja oletustensa pohjalta ja olettaa tulevansa ymmärretyksi omalta näkökannaltaan. Humanistisen kertoimen takia opettajan on ensiarvoisen tärkeää reflektoida omaa käyttäytymistään ja asenteitaan, ja olla valmis näkemään ne uudesta näkökulmasta. Omia ennakkoluuloja ei aina ole helppoa tunnistaa ja hyväksyä. Monikulttuurinen osaaminen kehittyy vähitellen kokemuksen kautta (ks kuva). Omien ajattelu- ja toimintatapojen reflektointi ja tutustuminen erilaisiin kulttuureihin ja kieliin on hyvä alku monikulttuuristen taitojen hankkimiselle.
Rasismin ehkäiseminen on epäilemättä osa monikulttuurisuusosaamista. Rasismista on paljon erilaisia määritelmiä, osa suppeampia ja osa laajempia. Itse ymmärrän rasismin toiminnaksi, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Monesti olen kuullut ihmisten pitävän rasismina pelkästään stereotyyppisiä ajattelutapoja tai ennakko-oletuksia tai hyvän tahtoista toimintaa jota ei ollut tarkoitettu rasistiseksi. Omassa kielenkäytössäni teen kuitenkin eron ennakkoluulojen ja tietoisen rasistisen toiminnan välillä. Syrjiminen alkuperän perusteella on kielletty suoraan lainsäädännössä (perustuslaki ja yhdenvertaisuusperiaate). Ennakkoluulojaan (jos on) opettajan tulee korjailla itsetutkistelun ja palautteen kautta. Silloin hän ehkäisee luonnollisesti rasismia yksilötasolla. Työssään opettajan tulee puuttua kaikenlaiseen kiusaamiseen, väkivaltaan, syrjintään, häirintään, olipa sillä rasistiset motiivit tai ei. Opettajan tulee käyttää asiallista kieltä ja hänen tulee puuttua oppilaiden ja opiskelijoiden rasistisiin ilmaisuihin tai puhetapoihin. Haastavia tilanteita voi tulla esimerkiksi maahanmuuttajien aikuiskoulutuksessa, kun läsnä on samaan aikaan opiskelijoita eri maista, joiden välillä on jännitteitä. Opettajan tulee tällöin selittää opiskelijoille, ettei toisten solvaaminen ole soveliasta koska kaikilla opiskelijoilla on taustastaan riippumatta oikeus turvalliseen ja rauhalliseen opiskeluympäristöön.
Oppilaiden ja nuorten opiskelijoiden tapauksessa opettaja on tekemisisissä myös heidän vanhempiensa kanssa. Opettajan on tärkeää tuntea opiskelijansa ja ymmärtää heidän ja heidän vanhempiensa tilanteita, jotta hän voi tukea heidän oppimistaan parhaiten. Maahanmuuttajien sopeutuminen uuteen maahan voi aluksi olla haastavaa ja he voivat kohdata täällä ahdistavia asioita. He ovat joutuneet erilleen monista sukulaisistaan ja ystävistään ja saattavat kokea yksinäisyyttä. Uuden maan tavat saattavat tuntua vierailta. He saattavat kärsiä myös työttömyydestä ja turhautuneisuudesta. Opettajan tulee parhaansa mukaan luoda heihin itseluottamusta ja auttaa heitä verkostoitumaan niin, että he saavat rakennettua elämäänsä Suomessa. Jotkut vanhemmat ovat kotimaassaan tottuneet autoritäärisempään ja vaativampaan kouluun kuin Suomessa. He voivat haluta koulun tiedottavan heitä useammin lapsen edistymiseen ja koulunkäyntiin liittyvistä asioista, kuin koulussa ollaan tavallisesti totuttu. He saattavat pelätä, että erityisopetukseen tai koulupsykologiin turvautuminen vaarantaa lapsen jatko-opintomahdollisuuksia. Tällaisissa tilanteissa on käyttöä kulttuuritulkille, joka voi olla läsnä vanhempien ja opettajan keskustelussa. Kulttuuritulkki voi lieventää jännitystä selittämällä asiat vanhemmille heidän omalla kielellään (P Immonen-Oikkonen ja A Leino 2010, 55 - 56).
Toisinaan peruskoulutuksessa tulee vastaan tilanteita, jolloin oppilaan huoltaja ilmoittaa, että jokin toiminto ei ole katsomuksellisista syistä hyväksyttävää. Eriyttävien ratkaisujen perusta on aina koulua koskevassa lainsäädännössä, opetussuunnitelmissa ja koulun säännöissä. Näiden rajoissa voidaan tehdä kompromissiratkaisuja ongelmatilanteissa. Koulun opetussuunnitelma antaa reunaehdot koulussa tehtäville eriyttäville ratkaisuille. Opetussuunnitelmassa määritellään opetuksen tavoitteet ja sisällöt useimmiten vuosiluokittain. Ne koskevat kaikkia perusopetukseen osallistuvia. Jos vanhempien pyynnön perusteella halutaan poiketa opetussuunnitelmasta ja muuttaa tai jättää pois tiettyjä sisältöjä, pitää sopia, millä tavoin oppilas opiskelee saman asian toisella tavalla tai korvaa mainitun sisällön opiskelun (P Immonen-Oikkonen ja A Leino 2010, 75- 76).
Koulussa pitäisi olla yhteisiä tilaisuuksia, joihin jokainen lapsi ja nuori voisi osallistua riippumatta omasta tai huoltajiensa vakaumuksesta. Juhlat ja muut koko kouluyhteisöä koskevat tilaisuudet vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Tämä asettaa haasteen sekä koululle että oppilaiden huoltajille. Juhlapäivien luonne sekä laajemmin että kouluyhteisön kannalta kannattaa selvittää huoltajalle silloin, kun erilaisten juhlien sisältöä käydään läpi. Osa koulun yhteisistä tilaisuuksista liittyy kristillisiin juhlapäiviin, ja niiden traditiot tulevat esiin tilaisuuksissa. Jotkut huoltajat ovat traditioiden suhteen ehdottomampia kuin toiset. Esimerkiksi, jos joulujuhlan uskonnollinen sisältö on siirretty koulun juhlasta kirkossa pidettävään tilaisuuteen, niin opettaja voi kertoa huoltajalle asiasta ja antaa hänen tehdä päätös sen jälkeen. Useimmat koulut järjestävät uskonnottomille ja muiden uskontojen oppilaille kirkkotilaisuuden ajaksi omaa ohjelmaa. Yksittäinen virsi tai joululaulu ei tee joulujuhlasta uskonnollista tilaisuutta. Mutta jos juhlassa on selkeästi uskonnollisia aineksia, esimerkiksi jouluevankeliumi tai vastaava, on tästä syytä ilmoittaa huoltajille etukäteen. Tällöin vältytään jälkiselvittelyltä (P Immonen-Oikkonen ja A Leino 2010, 80- 81).
Monikulttuurisen ryhmän opettaminen
Opettaessaan monikulttuurista ryhmää opettajan on oltava tietoinen paitsi omista kulttuurisidonnaisista ajattelu- ja toimintatottumuksistaan myös oppilaidensa ja opiskelijoidensa kulttuuritaustasta, elämäntilanteista ja oppimiskäsityksistä sekä opiskeluun liittyvistä odotuksista. Ryhmissä, joissa on edustettuina useita erilaisia kulttuureita, tämä on haastavaa. Opettajan tulisi kuitenkin parhaansa mukaan rakentaa mieleensä tuntuma ryhmänsä opiskelijoiden kulttuuritaustasta ja oppimiskäsityksistä. Kulttuuri vaikuttaa näissä tilanteissa esimerkiksi siten, että monet maahanmuuttajat tulevat autoritäärisistä oppimiskulttuureista, joissa oppiminen on opettajakeskeistä, opettajia kunnioitetaan paljon ja toisaalta oppijilta on totuttu vaatimaan paljon. Opettajien kunnioittaminen voi näkyä myönteisesti tunnollisuutena ja miellyttävänä käytöksenä, mutta toisaalta se voi näkyä myös etäisyytenä opettajaan, epäonnistumisen pelkona ja riippuvuutena opettajan ohjauksesta. Oppijakeskeinen opetustyyli voi tällöin tuntua oppijalle aluksi vieraalta. Kulttuuri voi vaikuttaa myös aikakäsitykseen ja työskentelytapoihin. Toiset ovat tottuneet tiivistahtiseen työskentelyyn ja pitämään kiinni aikatauluista minuutin tarkkuudella, ja toiset ovat tottuneet ottamaan rennommin (Metsänen ja Nisula 2013, 23 - 55.)
Mielestäni kaikista tärkein lähtökohta monikulttuurisen ryhmän opettamisessa on heidän kielitaitonsa sekä lähtötasonsa ja koulutustasonsa varmistaminen. Kulttuuritaustan huomioiminen on myös välttämätöntä, mutta jos opetus tapahtuu suomen kielellä on ensiarvoisen tärkeää varmistaa että heidän sen hetkinen kielitaitonsa on riittävä opetukseen osallistumiselle. Ne oppilaat tai opiskelijat, joiden kielitaito vaatii huolenpitoa, voitaisiin ohjata suomen kielen lisäopintoihin tai kertaukseen. Mahdollisimman selkeän kielen käyttäminen ja esitystavan selkeys opetuksessa on välttämätöntä. Opettajan tulisi välttää ammattislangia ja ohjata opiskelijansa tuntemaan alansa suomen kielinen ammattisanasto. Opintojakson alussa kaikille on tehtävä selväksi toimintasäännöt ja poissaolokäytännöt sekä osaamistavoitteet. Myös opettajan ja opiskelijan roolit pitää määritellä. Oppimistehtävien tekemiseen tulee antaa yksityiskohtaiset ja selkokieliset ohjeet. Myös ryhmätöihin on annettava tarkat ohjeet ja säännöt sekä kuvattava miten ryhmätyöprosessi etenee. Monikulttuurisen ryhmän opetuksen pitäisi olla aluksi sellaista, mihin opiskelijat ovat aiemmin tottuneet ja sosiaalistuneet. Jos minun pitäisi ryhmäyttää monikulttuurinen ryhmä, niin kielitaidon ja lähtötason varmistettuani kiinnittäisin ensiksi huomiota osaamis- ja koulutustasoon. Niille, opiskelijoille, joilla on korkeakoulututkinto tai paljon kokemusta itsenäisestä opiskelusta, voisin alusta lähtien antaa laajempia ja enemmän itseohjautuvaa työskentelyä vaativia tehtäviä. Muiden oppijien tapauksessa kiinnittäisin enemmän huomiota heidän kulttuuritaustaansa. Yhteisöllisistä kulttuureista tuleville ja opettajakeskeiseen oppimiseen tottuneille oppijille antaisin ensiksi pieniä tehtäviä ja ohjaisin heidän työskentelyään tiiviimmin, vähitellen antaisin heille suurempia tehtäviä ja enemmän tilaa itsenäiselle työskentelylle. Kullekin ryhmälle antaisin palautetta ryhmätyöstä ja selittäisin konkreettisesti mitä pitää parantaa. Hyvän ryhmän tuntomerkkejä ovat luottamuksellisuus, sitoutuneisuus opiskeluun, yhteistyö ja erilaisuuden hyväksyminen. Tällaisen ilmapiirin luominen vaatii opettajalta aikaa sekä kovaa ja johdonmukaista työtä (Metsänen ja Nisula 2013, 23 - 55.)
Lähteet
P Immonen-Oikkonen ja A Leino 2010, Monikulttuurinen kouluyhteisö, Helsinki: OPH
R Metsänen ja L Nisula 2013, Mervan käsikirja. Työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen, Hämeen ammattikorkeakoulu.
10.2. Tiedät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun kansainvälisyysstrategian ja käytänteet
Jokaisella ammatillisella oppilaitoksella, ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on oma kansainvälisyysstrategiansa, jolla he pyrkivät edistämään opiskelijoidensa ja opetus- ja tutkimushenkilöstönsä valmiuksia toimia kansainvälisessä ympäristössä ja luoda kansainvälisiä yhteyksiä. Kansainvälisyyttä voidaan toteuttaa eri tasoilla: kotikansainvälisyytenä, kansallisella tasolla ja kansainvälisellä tasolla. Kotikansainvälisyydellä tarkoitetaan niitä keinoja, joita voidaan toteuttaa oman oppilaitoksen tilassa ja lähiympäristössä, avaamalla silmät ja korvat läsnä olevalle kansainvälisyydelle.Ammatillisissa oppilaitoksissa kansainvälistä toimintaa ovat esimerkiksi
- opiskelu ulkomaisessa yhteistyöoppilaitoksessa
- työssäoppimisjakso ulkomailla
- kansainväliset projektit ja tapahtumat
- tutustuminen ulkomaisiin opiskelijoihin
- kielten opetus
- opintomatkat.
- opiskelijavaihto vaihto-ohjelman kautta
- harjoittelijavaihto
- opettajavaihto
- opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittäminen
- opetus-, tutkimus- ja kehitystyö ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa
- kokonaan englanninkieliset tutkinto-ohjelmat
- kansainväliset konferenssit, projektit ja tapahtumat
- kielten opetus
- kielikahvilat
- tutustuminen ulkomaisiin opiskelijoihin.
- opiskelijavaihto vaihto-ohjelman (esim. ERASMUS, yliopiston omat yhteistyökorkeakoulut) kautta
- harjoittelijavaihto (esim. IAESTE)
- opettaja- ja tutkijavaihto
- opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittäminen
- opetus-, tutkimus- ja kehitystyö ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa
- kansainväliset konferenssit, projektit ja tapahtumat
- yliopiston kansainvälisen jaoston ja kansainvälisten järjestöjen toiminta
- kielten opetus
- kielikahvilat
- tutustuminen ulkomaisiin opiskelijoihin.
OSAO:n kansainvälinen toimintasuunnitelma
Opetusharjoittelussa tutustuin harjoitusoppilaitokseni OSAO:n kv-strategiaan. Sen painopistealueita ovat kotikansainvälisyys, pohjoinen ulottuvuus, opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuusjaksot, Euroopan ulkopuolisten mahdollisuuksien kartoittaminen, vieraskielisen opetuksen kehittäminen ja käytänteiden yhtenäistäminen.
Kotikansainvälisyys
Kotikansainvälisyys on tärkein osa OSAO:n kansainvälisyystoimintaa. Sen vaikutuksesta opiskelijoille annetaan hyvät eväät työelämää varten ja henkilöstön kansainvälisyystietoisuus lisääntyy. Oppilaitoksen lisääntynyt kansainvälinen ilmapiiri houkuttelee myös ulkomaisia opiskelijoita. Kotikansainvälisyyttä toteutetaan esimerkiksi kestitsemällä ulkomailta tulleita vaihto-opiskelijoita ja hyödyntämällä opiskelu- tai henkilöstövaihdossa olleiden kokemuksia. Myös opiskelijoiden ja henkilökunnan erilaiset kulttuuriset taustat halutaan huomioida.
OSAO:lla pyydetään aina sinne saapuvia ulkomaisia vieraita kertomaan omasta oppilaitoksestaan tai työpaikastaan tai kulttuuristaan. Lisäksi jokainen kansainvälisillä liikkuvuusjaksolla käynyt opiskelija ja henkilökunnan jäsen jakaa kokemuksensa ainakin matkaraportin muodossa. Kv-jaksoilla olleet opiskelijat auttavat sinne lähteviä opiskelijoita kertomalla heille kohdemaan kulttuurista ja arjesta. Kv-kummitoiminta on omarahoitteista toimintaa, jonka tarkoitus on lisätä saapuvien kv-opiskelijoiden viihtymistä. Kv-opiskelijoille suunnitellaan ohjelmaa ja vapaa-ajan toimintaa. Näillä toiminnoilla pyritään innostamaan opiskelijoita ja henkilökuntaa kv-toimintaan, käyttämään kielitaitoaan ja parantamaan kulttuurituntemustaan.
OSAO:lla kannustetaan kaikkia työ- ja opiskeluyhteisön jäseniä tuomaan esiin omaa kulttuuriaan. Lisäksi järjestetään teemapäiviä, joissa ulkomaalaistaustaiset opiskelijat voivat esitellä omaa kotimaataan ja kulttuuriaan.
Kotikansainvälisyyttä ylläpidetään myös harjoitusyritystoiminnan ja tieto- ja viestintätekniikan kautta.
Pohjoinen ulottuvuus
Pohjoisten alueiden yhteistyö näkyy OSAO:lla esimerkiksi Nordplus-projekteissa sekä opintomatkoina ja työssäoppimisina Pohjoismaissa. Lisäksi on solmittu kontakteja Pohjois-Ruotsiin ja Pohjois-Norjaan ja tavoitteena on suunnitella yhteisiä hankkeita ja järjestää työssäoppimista.
Lisäksi ruotsin kielen osaamista pyritään vahvistamaan ja opiskelijoiden motivaatiota ruotsin kielen opiskeluun halutaan kohentaa, koska Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa olisi hyvin töitä tarjolla kielitaitoisille ammattilaisille.
Opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuus Euroopassa
Opiskelijoiden liikkuvuusjaksot ovat joko kansainvälisellä työpaikalla tapahtuvaa oppimista tai koulumuotoista opiskelua. Opiskelijoiden kv-jaksojen pituudet vaihtelevat neljästä kahdeksaan viikkoon. Opiskelijoiden osaaminen tapahtuu kohdemaassa ECVET-perusteisesti. Liikkuvuusjaksoja rahoitetaan pääsääntöisesti hankerahoituksella, esimerkiksi Erasmus+ projektien rahoituksilla. Jaksoja voidaan rahoittaa myös omakustanteisesti.
Henkilöstön liikkuvuusjaksot ovat 1 - 2 viikon pituisia kv-työelämäjaksoja yhteistyöoppilaitoksiin, -yrityksiin tai johonkin muuhun organisaatioon. Liikkuvuusjaksoon voi sisältyä opetusta, opetuksessa avustamista, opetuksen seurantaa, verkostojen vahvistamista tai työtä oman alan yrityksessä.
Euroopan ulkopuolisten mahdollisuuksien kartoittaminen
Euroopan ulkopuolisia mahdollisuuksia kartoitetaan koulutusvientiin liittyvien hankkeiden ja toiminnan kautta sekä erilaisten verkostojen kautta.
Koulusviennin painopiste on verkostomaisen toimintatavankehittämisessä. Mahdollisia vientituotteita ovat ammatillisen koulutuksen kokonaisuudet sekä konsultointi koulutusten organisoinnissa ja laadun hallinnassa. Koulutusviennistä vastaa OSAO Edu Oy.
OSAO on osa Opetushallituksen Kam'oon China ja Hanako-verkostoja. Näiden tavoitteena on lisätä opiskelijoiden kansainvälistymismahdollisuuksia Kiinassa ja Japanissa. OSAO hyödyntää myös EUROPE-PEN Internationalin harjoitusyritysten verkostoa Euroopan ulkopuolisten mahdollisuuksien kartoittamisessa.
Vieraskielisen opetuksen kehittäminen
Englanninkielisen opetuksen kehittämisestä kiinnostuneille opettajille tarjotaan mahdollisuus parantaa kielitaitoaan ja pedagogisia valmiuksiaan vieraalla kiellellä erikseen järjestettävällä koulutuksella. Lisäksi kielitaitoa kehitetään kansainvälisillä työelämäjaksoilla ja kansainvälisillä vierailuilla. Henkilökunnan jäsenten vierailuilla kansainvälisissä yhteistyötahoissa seurataan opetusta tai työtä (job shadowing) ja mahdollisesti osallistutaan opetukseen. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tuodaan osaksi omaa opetusta.
Käytänteiden yhtenäistäminen
OSAO:n yksiköiden toimintaa yhtenäistetään tiedottamisen ja yksiköissä järjestettävien kansainvälisyyteen liittyvien teemapäivien avulla. Tiedottamisen keskeinen kanava on OSAO:n intrasivut. Tiedottamisesta vastaa organisaatiotasolla (Osekk) kv-koordinaattori ja yksikkötasolla kv-vastaavat.
OSAO:n kansainvälisyystoiminnan keskeiset toimijat ovat kv-koordinaattori, yksiköiden kv-vastaavat, kv-tiimi ja kv-työryhmä. Lisäksi kuntayhtymäjohtaja-rehtori, vararehtori ja yksikönjohtajat päättävät kansainvälisen toiminnan resurssoinnista.
Kansainvälisten asioiden koordinaattorin työtehtäviin kuuluu organisaatiotason kv-toiminnan koordinointi ja laadun kehittäminen. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös organisaatiotasoisten kv-hankkeiden koordinointi, toiminnasta tiedottaminen ja sen markkinointi, toiminnan kehittäminen yhdessä kv-vastaavien kanssa sekä yksiköiden tukeminen kansainvälisyysasioissa.
Kv-vastaavat koordinoivat yksiköidensä kv-toimintaa kuten yksikkökohtaisia hankkeita, opiskelijavaihtoja, tulevia vierailijoita ja erilaisia kotikansainvälisyystapahtumia. Kv-vastaavat laativat yksikkökohtaiset tavoitteet ja toimintaohjeet yksikönjohtajille.
Kv-strategian toteutumista seurataan yksikön kv-tiimissä. Huomiota kiinnitetään strategian painopistealueiden sisältöjen toteutumiseen, hankkeiden hallintoon ja yhteistyökumppaneiden kanssa tehdyn työn laatuun. Vierailuista ja kv-jaksoista kerätään tietoa matkaraporteilla, palautteilla ja arvioinneilla. Saadun palautteen perusteella tehdään tarvittaessa muutoksia.
Lähteet
OSAO ja OSEKK 2017, Kansainvälisen toiminnan toimintasuunnitelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti