Suunnitteluosaaminen

1. Suunnittelet oman alasi koulutuskokonaisuuden tutkinnon perusteiden/opetussuunnitelman pohjalta osaamisperusteisesti

Opetussuunnitelmat ja opetussuunnitelman perusteet ovat lähtökohta suunniteltaessa koulutuskokonaisuuksia tai opetusta. Opettaja on vastuusta siitä, että hän noudattaa ja toteuttaa näitä virallisia asiakirjoja työssään. Opetussuunnitelmat määrittelevät keskeisen oppiaineksen, osaamistavoitteet ja arviointia ohjaavat kriteerit.

1.1. Tiedät opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat

 Opetussuunnitelma on hallinnollinen ja julkinen asiakirja, jossa määritellään oppilaitoksen järjestämän koulutuksen tavoitteet, oppiaines ja opiskelija-arvioinnin periaatteet. Opetussuunnitelma sisältää myös käytännön ohjeita työtavoista, oppimateriaaleista, opetusmenetelmistä ja –välineistä, joita opettajat voivat mahdollisesti työssään käyttää.  Opetussuunnitelman tehtävänä on myös varmistaa koulutuksellisten perusoikeuksien, tasa-arvon, opetuksellisen yhtenäisyyden ja oikeusturvan toteutuminen. Tyypillisesti opetussuunnitelmissa oppiaines luetellaan oppiaineittain, oppimäärinä.

Suomessa Opetushallitus määrää peruskoulun, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetuksen toteuttamista laatimalla valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet, joihin jokaisen oppilaitoksen on nojauduttava suunnitellessaan ja toteuttaessaan opetustaan. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on enemmän autonomiaa opetuksensa suhteen.

Yliopistot

Raamit yliopistojen ja korkeakoulujen opetussuunnitelmille on määritetty Valtioneuvoston asetuksessa 794/2004. Asetuksessa määrätään alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen sekä jatkotutkintojen tavoitteista, tutkintojen rakenteista ja kielitaitovaatimuksista ja muista tutkintojen suorittamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Lisäksi määritellään tutkintojen laajuus.

Yliopistot ja korkeakoulut laativat itsenäisesti omat opetussuunnitelmansa, edellä mainitun asetuksen puitteissa. Opetussuunnitelmassa kuvataan tutkintojen rakenne eli opintojaksojen suositeltu suoritusjärjestys, tutkinnon osaamistavoitteet sekä jokaisen opintojakson yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien arviointikriteerit, laajuus, kohderyhmä, esitietovaatimukset, oppimateriaali ja suoritustavat. Opetussuunnitelmien laadinnassa on vastuuopettajia, jotka vastaavat oman opetuksensa kehittämisestä ja laadinnasta.

Ammattikorkeakoulut

Valtakunnallisella tasolla ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien laadintaa ohjaa Valtioneuvoston asetus 1129/2014. Kuten yliopistojenkin tapauksessa, asetuksessa määrätään tutkintojen tavoitteesta, rakenteesta, laajuudesta, kielitaitovaatimuksista ja muista tutkintojen suorittamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Tämän jälkeen kukin ammattikorkeakoulu päättää itse opetussuunnitelmistaan, kuten on säädetty ammattikorkeakoululaissa 932/2014 14§.

Ammatilliset oppilaitokset

Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet kullekin tutkinnolle. Tutkinnon perusteissa määrätään muun muassa tutkintonimikkeet (yht. 52), tutkinnon muodostuminen valinnaisista tutkinnon osista ja tutkinnon osien laajuus osaamispisteinä. Lisäksi määrätään tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet sekä osaamisen arviointi (Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/1998 13§).

Koulutuksen järjestäjä laatii oman opetussuunnitelman, jossa noudatetaan edellä mainittuja tutkinnon perusteita. Oppilaitoskohtaisessa opetussuunnitelmassa määrätään muun muassa koulutuksen toteuttamistavoista, opinto-ohjauksen toteuttamisesta, erityisopetuksen toteuttamisesta ja opiskelijan arvioinnin yleisistä periaatteista (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta 811/1998 3§).

Peruskoulut ja lukiot

Opetushallitus laatii peruskouluille, lukioille ja ammatillisille perustutkinnoille opetussuunnitelman perusteet, joihin edellä mainittujen koulutusasteiden paikallisten opetussuunnitelmien on perustuttava. Peruskouluille ja lukioille laaditaan lisäksi kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Kukin peruskoulu ja lukio laatii sitten koulukohtaisen opetussuunnitelman, joka perustuu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin ja kuntakohtaiseen opetussuunnitelmaan. Ammatilliset oppilaitokset laativat oppilaitoskohtaiset opetussuunnitelmansa opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Yliopistoilla, korkeakouluilla ja ammattikorkeakouluilla on alempia koulutusasteita enemmän autonomiaa opetussuunnitelmiensa suhteen.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset

Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset, urheiluopistot ja kesäyliopistot. Opinnot ovat luonteeltaan yleissivistäviä, harrastustavoitteisia ja yhteiskunnallisia. Vapaan sivistystyön toteuttamista ei säädetä lainsäädännössä vaan kukin oppilaitos päättää itsenäisesti opetussuunnitelmastaan.

Opettaja laatii opetussuunnitelmien pohjalta henkilökohtaisen opetussuunnitelman opintojakson tuntijaosta ja toteuttamistavoista. Suunnittelua selkiyttää ydinainesanalyysi. Siinä opettaja valikoi opetussuunnitelmien osaamistavoitteiden ja asiasisältöjen sekä oppilaitoksen resurrsien puitteissa ydinaineksen (ns. must to know -aineksen eli kokonaisuuden kannalta keskeisin ja merkittävin aineksen), joka kaikkien kuuluu osata. Ydinaineksen ulkopuolelle jää täydentävää ainesta (ns. good to know -aines) ja erityistietämys. Ydinainesalanyysin perusteella opettaja voi suunnitella asioiden käsittelyjärjestystä ja tarkoituksenmukaisia opetusmenetelmiä, jotka toteuttamalla hän ehtii kurssiajalla käsitellä ainakin ydinaineksen selkeästi. Jos ylimääräistä aikaa jää, niin opettaja voi halutessaan varata sen täydentävälle ainekselle. Täydentävän aineksen lisäksi jäävä erityistietämys voidaan jättää valinnaisten opintojen sisältöön.  Ydinainesalanalyysi on lomake (ks. esimerkki alla), jossa on sarakkeittain tilat   ydinainekselle, täydentävälle ainekselle ja erityistietämykselle.

2. Suunnittelet osaamisperusteista opetusta ja ohjausta opiskelijalähtöisesti oppimisen teorioita hyödyntäen

2.1. Ymmärrät ja hyödynnät suunnittelua ohjaavia oppimisen teorioita ja oppimiskäsityksiä

2.2. Ymmärrät oppimisprosessin merkityksen opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa

Opetuksella tarkoitetaan kasvatustavoitteiden suuntaista intentionaalista vuorovaikutusta, jonka tarkoituksena on saada aikaan oppimista (Uusikylä ja Atjonen 2005, 18).

Opetustapahtuma on vuorovaikutustapahtuma, joka sijoittuu koulun elämänpiiriin ja joka tähtää oppilaiden persoonallisuuden kehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden määrittämissä suunnissa (Kansanen 2004, 37). Opetustapahtuma on aina vuorovaikutusta tai toimintaa opettajan ja oppijien välillä ja usein myös oppijien kesken. Opetuksen vuorovaikutus ei ole aina suoraa, vaan siihen sisältyy myös tietokoneella tapahtuva opiskelu tai kirjan lukeminen (Uusikylä ja Atjonen 2005, 20 – 21; Kansanen 2004, 39 - 40). Opetustapahtuma on paljon laajempi ilmiö kuin vain oppisisällön opettaminen. Koulun elämänpiiri viittaa kokonaisuuteen, jonka kouluopiskelu ja koulumaailma muodostavat. Siihen sisältyvät kaikki ne kokemukset ja asenteet, joita opiskelijat saavat koulun ohjauksessa (Kansanen 2004, 40 - 41.) Opetuksen tarkoituksena on tukea oppijien persoonallisuuden kehittymistä. Lisäksi opetustapahtumaan liittyy aina opetussuunnitelman mukainen tavoitteellisuus (Kansanen 2004, 43 - 44).

Didaktisessa ajattelussa opetustapahtumaa lähestytään didaktisen kolmion kautta (ks. kuva). Kolmion kärjet kuvaavat opetustapahtuman perustekijöitä – opettajaa, opiskelijaa ja opittavaa sisältöä. Opettajan ja oppijan yhdistävät toisiinsa yhteiset ennalta asetetut oppisisällöt. Oppijan halutaan oppivan oppisisältöjä, ja opettaja pyrkii opetusteoillaan tukemaan oppijan oppimisprosessia (Kansanen 2004, 75 – 81.) Didaktinen kolmio tulee ymmärtää siten, että mikään kolmesta perustekijästä ei ole toistaan tärkeämpi vaan ne ovat keskenään samanarvoisia. Opetustapahtumaa voidaan tarkastella eri näkökulmista ottamalla jokin tekijöistä lähtökohdaksi ja tarkastelemalla sitten kahden muun tekijän suhdetta siihen. Esimerkiksi, jos tarkastellaan opetusta oppisisällön näkökulmasta, niin opiskelijalla ja opettajalla on siihen suhde. Opiskelijan tehtävänä on opiskella sisältöä. Hän käyttää siihen aikaansa ja voimavarojaan. Opiskelijan ja sisällön suhteessa on keskeistä opiskelijan motivaatio. On tärkeää, että opiskelijalle syntyy oppimisprosessissa onnistumisen elämyksiä, miellyttäviä muistoja oivaltamisesta ja osaamisesta. Myös opettajalla on suhde opetettavaan sisältöön. Opettaja on yleensä asiantuntija sisällön suhteen ja opettajan aineenhallinta yhdessä pedagogisen ja didaktisen asiantuntemuksen kanssa on keskeistä opetuksen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa. Pienten lasten opetuksessa pedagoginen osaaminen korostuu. Nuorten ja aikuisten opetuksessa sen sijaan korostuu aineenhallinta.

Oppimisprosessi on pedagoginen matka (ks. kuva), joka alkaa oppijan tuntemuksesta ja lähtötason huomioinnista, ja etenee kohti päämäärää, joka on osaaminen ja myönteinen suhde opiskeltavaan asiaan ja halu ylläpitää ja edelleen kehittää osaamistaan. Opettaja pyrkii opetusmenetelmillään, aktivoivalla toiminnallaan ja innostavalla persoonallaan vaikuttamaan siten, että pedagoginen matka olisi mahdollisimman suora ja miellyttävä. Johann Amos Comeniuksen (1592 - 1670) sanoin laadukas oppimisprosessin on miellyttävä, nopea ja varma.

Pedagogisen matkan ohjaajana opettajan tulee hallita erilaisia menetelmiä didaktisen kolmion eri osa-alueissa. Opetusmenetelmä on opetuksen toteuttamis- tai työtapa, jolla opettaja organisoi opetusta, aktivoi ja motivoi oppijia sekä edistää oppijien opiskelua ja oppimista. Opetusmenetelmiä voidaan luokitella sen mukaan, mikä osa kullakin didaktisen kolmion kärjellä on opetustilanteessa tai jos halutaan korostaa vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa.

Ohjaajakeskeisissä menetelmissä (instructor centered methods) korostuu opettajan asiantuntijan rooli suhteessa opetettavaan aiheeseen ja oppijiin. Tällöin opettaja ohjaa opetustapahtuman kulkua (pitämällä esimerkiksi luentoa tai järjestämällä yhteisen harjoituksen), eikä oppijoiden juurikaan oleteta osallistuvan opetusprosessiin.

Oppijakeskeisissä menetelmissä (learner centered methods) opettaja on oppimistilanteessa sekä opettaja ja oppija, mutta näiden lisäksi ennen kaikkea resurssi. Esimerkkejä oppijakeskeisistä metodeista ovat aktivoivat keskustelevat ja kyselevät menetelmät.

Sisältökeskeisissä menetelmissä (content focused methods)  sekä oppija että opettaja keskittyvät yhdessä opetettavaan sisältöön.  Painoarvo ohjauksessa on sisällön selkeyttämisessä, analysoinnissa, havainnollistamisessa ja konkretisoinnissa. Tällaisissa tilanteissa on tyypillistä, että opettaja ja oppija eivät voi muuttaa tai suhtautua kriittisesti mihinkään opetettavaan sisältöön liittyvään. Sisältökeskeiset menetelmät soveltuvat hyvin esimerkiksi lainsäädännön opiskelussa. Esimerkkejä sisältökeskeisistä menetelmistä ovat kirjatentti ja ohjelmoidun oppimisen lähestymistapa.

Vuorovaikutteiset menetelmät (interactive methods) ovat yllä mainittujen menetelmien yhdistelmiä, joissa ei välttämättä painoteta oppijan, opettajan tai sisällön roolia. Menetelmässä painottuvat opetuskeskustelut, yhteistoiminta ja tilannekohtainen analyysi, ts. mikä on kussakin opetustilanteessa keskeisintä opetettavassa aiheessa.

Opettaja ottaa opetusmenetelmää valitessaan huomioon oppimis- ja osaamistavoitteen luonteen, opetettavan aiheen, oppijien lähtötason ja osaamisen yksilötasolla sekä oppijat ryhmänä. Suurissakin ryhmissä on mahdollista toteuttaa vuorovaikutuksellista opetusta, mutta se vaatii opettajalta huolellista suunnittelua.

Lähtötason huomiointi, oppimistulosten seuranta, oppijien toiminnassa pitäminen, tavoitteen mukaiset opetusmenetelmät, innostava opettaja sekä turvallinen ja innostava oppimisympäristö ovat keskeisiä laadukkaan oppimisprosessin tekijöitä.

Omissa opettajaopinnoissani oppimisprosessin tärkeimpiä tekijöitä ovat olleet osaamistavoitteiden selkeä määrittely ja arviointi heti alusta, innostavat opettajat ja oppimisympäristö. Kun opettajan osaaminen (eikä opintojaksojen suorittelu) on koko ajan opiskelun keskiössä, niin on koko ajan selkeä ymmärtämys siitä mitä minun tarvitsee osata, ja vähitellen rakennan omaa opettajan osaamistani ja ammatti-identiteettiä. Osaamisperusteisuus on tehnyt opiskelustani henkilökohtaisesti merkityksellistä. Kannustava ja rakentava palaute opettajilta ja muilta opiskelijoilta on antanut minulle onnistumisen iloa ja varmuutta.

Lähteet

P Kansanen 2004, Opetuksen käsitemaailma, PS-kustannus
K Uusikylä ja P Atjonen 2005, Didaktiikan perusteet, WSOY  

3. Otat huomioon opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa opiskelijan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden

 Opettaja huomioi opiskelijoiden fyysisen turvallisuuden suunnittelemalla esimerkiksi fysiikan demonstraatiot niin, että ne on varmasti turvallista toteuttaa ja etteivät ne innosta opiskelijoita kokeilemaan mitään vaarallisia kokeita kotona.

Opiskelijoiden psyykkiseen turvallisuuteen sisältyy ryhmäyttämistaidot ja opiskelijoiden tasapuolinen kohtelu arvioinnissa ja opetustilanteissa. Opettajan tulee tuntea ryhmänsä opiskelijat ja suunnitella ottaa tämä huomioon ryhmien jaossa. Opettaja ei missään tilanteessa tule hyväksyä kiusaamista ja hänen tulee suunnitella opetustilanteet niin, että niissä on mahdollisimman turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri kaikille.

Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluu opiskelijoiden yksityisyyden kunnioittaminen.