17. Toimit ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun arvojen sekä oman alasi että opettajan eettisten periaatteiden mukaisesti
Ammattietiikka on tärkeä osa opettajan ammatti-identiteettiä. Tietoisuus opettajan ammattieettisistä periaatteista, arvoista ja ajattelutavoista on välttämätöntä, jotta opettajalla on valmiuksia kohdata työssään eteen tulevia eettisesti haastavia tilanteita. Opettajan ammattietiikkaa ohjaavan lainsäädännön, ohjeiden ja eettisisten periaatteiden sujuva osaaminen on myös voimavara, joka vähentää monimutkaisista tilanteista ja ristiriitatilanteista aiheutuvaa henkistä kuormittuneisuutta. Opettajan ammattieettiseen osaamiseen kuuluu myös taito perustella ja muodostaa omia opetustyöhön liittyviä näkemyksiä ja keskustella asioista eri näkökulmista opettajakollegoidensa kanssa.Suomessa toimii Opetusalan eettinen neuvottelukunta, jonka puoleen koulut, opettajat ja kaikki kansalaiset voivat kääntyä kouluihin liittyvissä eettisissä dilemmoissa.
Osaamistavoitteen osaamisen osoittaminen opetusharjoittelussa toteutuu jatkuvana näyttönä harjoittelun aikana eri tilanteissa.
17.1. Tiedät opettajan toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet
Johdanto
Etiikka eli moraalifilosofia on filosofian osa-alue, joka tutkii hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä velvollisuuden ja muiden näihin liittyvien käsitteiden luonnetta, alkuperää ja alaa. Filosofian alana etiikka voidaan jakaa normatiiviseen etiikkaan, deskriptiiviseen etiikkaan ja metaetiikkaan. Normatiivisessa etiikassa tutkitaan kantaa ottavasti inhimillistä toimintaa. Vastausta etsitään esimerkiksi kysymyksiin, millainen on hyvä elämä, mitä on hyvä, mitä on paha, miten toisia ihmisiä tulee kohdella. Ehkä tunnetuimmat esimerkit normatiivisesta etiikasta ovat Aristoteles (384 – 322 eKr.) ja Immanuel Kant (1724 –1804). Aristoteles totesi, että ihmiseen on upotettu luonnollisia pyrkimyksiä, jotka muodostavat pohjan etiikalle ja hyvälle elämälle. Ihmisen olemuksellinen päämäärä on elää onnellinen elämä. Onnellista elämää tavoitellessaan ihmisen tulee noudattaa kultaisen keskitien periaatetta. Järjen käyttö ja filosofinen pohdiskelu ovat puhtain ja korkein inhimillisen onnen muoto. Immanuel Kant tunnetaan parhaiten kategorisen imperatiivin periaatteestaan: toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä etkä koskaan pelkkänä välineenä. Deskriptiivinen etiikka kuvailee erilaisia eettisiä järjestelmiä ja ajattelutapoja - ottamatta niihin kantaa. Deskriptiivistä etiikkaa harjoitetaan esimerkiksi sosiologiassa ja historiatieteissä, kun kuvaillaan eri ihmisryhmien ja aikakausien ajattelutapoja. Metaetiikka tutkii itse etiikan luonnetta ja perusteita, ja pyrkii jäsentämään eettisen teorian muodostamista.
Peruskäsitteitä
Arvo on asian tai kohteen ominaisuus, jota ihminen tavoittelee sen itsensä tai sen avulla saatavan päämän vuoksi. Tällöin erotetaan toisistaan itseisarvo ja välinearvo. Aristoteleen etiikassa onnellinen elämä tai onnellisuus on se itseisarvo, jota ihminen tavoittelee. Muut arvostukset ihmisen elämässä ovat välinearvoja onnellisen elämän saavuttamiseksi. Arvot ilmenevät siis ihmisen valinnoissa ja ohjaavat haluja, tavoitteita ja motivaatiota.
Normi on sääntö tai periaate, joka ilmaisee, mitä saa tai pitää tehdä tai ei saa tai ei pidä tehdä. Normit säätelevät ihmisen toimintaa ja ovat arvojen lisäksi valintojen ja tavoitteiden taustalla. Arvo ja normi poikkeavat toisistaan siinä, että arvo on ominaisuus kun taas normi liittyy ihmisen toimintaan. Normit suojelevat arvoja. Normit voidaan jakaa moraali-, tapa- ja oikeusnormeihin.
Moraali on yhteisöllisten arvojen ja normien muodostama kokonaisuus. Se on käsityksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Etiikan käsitettä tarkasteltaessa on nähtävä ero arjen etiikan ja filosofisen etiikan välillä. Arjen etiikka on perusteltua näkemystä oikeasta ja väärästä. Filosofinen etiikka tutkii hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä velvollisuuden ja muihin näihin liittyvien käsitteiden luonnetta, alkuperää ja alaa. Filosofisessa etiikassa ei pyritä antamaan yksityiskohtaisia neuvoja tai ohjeita, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Sen sijaan pyritään tuottamaan olennaisia näkökulmia ja kriteereitä oikeiden arvojen ja normien muodostamiselle ja tunnistamiselle eri tilanteissa.
Eetoksella tarkoitetaan arvomaailmaa ja arvojen keskinäistä järjestystä.
Hyve on eettisesti arvokas luonteenpiirre tai ominaisuus, joka auttaa ihmistä täyttämään velvollisuutensa, ja joka antaa taidokkuutta ja pystyvyyttä toimia vallitsevissa olosuhteissa. Hyve perustuu ihmisellä oleviinn arvoihin ja moraalikäsityksiin hyvästä. Hyve on sisäinen voimavara, joka vie eettisyyden ajatuksesta toimintaan.
Ammattietiikka
Ammattietiikka on ammatin harjoittamiseen liittyvien asioiden tarkastelua eettisestä näkökulmasta. Ammattietiikka pyrkii argumentoiden tuomaan näkökulmia ammatin toimenkuvaan liittyviin oikeaan ja väärään ja velvollisuuksiin liittyviin kysymyksiin. Ammattietiikan lähtökohtana on moraali ja moraalin lähtökohtana on ihmisten välisen keskinäisen luottamuksen kunnioittaminen. Ammattietiikka perustuu siihen, että saman ammatin harjoittajat sitoutuvat ammattikunnan vallitsevaan arvomaailmaan ja arvoyhteisöön yhdessä kollegoidensa kanssa. Ammattihyveellä tarkoitetaan luonteenpiirrettä tai muuta ominaisuutta, joka auttaa kunnostautumaan ammatin arvomaailman toteuttamisessa. Joissakin ammateissa, kuten esimerkiksi lääkärin, poliisin ja juristin ammateissa ammattietiikka on selkeästi määritelty. Kaikilla ammateilla on kuitenkin oma ammattietiikkansa, jonka arvot, ammattihyveet ja periaatteet painottuvat eri tavoin. Kaikille ammattikunnille yhteisiä hyveitä, ns. kardinaalihyveitä ovat lojaalisuus ja moraalinen kriittisyys. Ammatillisten tutkintojen osalta ammattietiikkojen ydinkohtia voi lukea esimerkiksi ammatillisten tutkintojen perusteista ammattialan arvoperustan kohdasta.
Opettajan ammattietiikka
Opettajan perustehtävä ja vastuu määritellään opetustyötä koskevassa lainsäädännössä ja normistossa. Laissa sanotaan, että "koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja" (Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 1998/630 5 §). Koulun tulisi herättää oppilaissa myönteistä itsenäistä halua opiskella, luoda, kysyä, ja kyseenalaistaa, lukea kirjoja, keskustella, väitellä, löytää itsensä ja elämän mielekkyys. Koulussa tulisi vallita sellainen ilmapiiri, jossa oppijat voivat ymmärtää, että itseään ja lahjakkuuksiaan toteuttaessaan heidän suurin onnensa löytyy kanssaihmisistä ja ystävyydestä.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on vasta (Kaleva 29.1.2017) ottanut käyttöön opettajan ammattieettisen valan ohjaamaan opettajan työtä. Vala on nimetty tšekkiläisen kasvatusfilosofin ja piispan Johan Amos Comeniuksen (1592–1670) mukaan. Vala on rinnastettavissa lääkäreiden Hippokrateen valaan ja insinöörien Arkhimedeen valaan. Comeniuksen valan voi vannoa jokainen kelpoinen opettaja kaikilta eri koulutusasteilta.
Comeniuksen vala
Opettajana osallistun uuden sukupolven kasvattamiseen, joka on inhimillisistä tehtävistä merkittävimpiä. Päämääräni on uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.
Pyrin aina toimimaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Edistän oppilaiden ja opiskelijoiden kehitystä niin, että jokainen voi kasvaa taipumustensa ja lahjojensa mukaiseen täyteen ihmisyyteen. Tuen huoltajia ja muita lasten ja nuorten hyväksi toimivia heidän kasvatustehtävässään.
En paljasta enkä levitä minulle luottamuksellisesti uskottuja tietoja. Kunnioitan lasten ja nuorten yksityisyyttä ja suojaan heidän oikeuttaan henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen.
Puolustan oppilaiden ja opiskelijoiden kasvurauhaa poliittisia ja taloudellisia hyötymispyrkimyksiä vastaan. Tuen kaikkien oikeutta muodostaa itse katsomukselliset ja poliittiset vakaumuksensa.
Pidän yllä ja syvennän ammattitaitoani kehittämällä itseäni jatkuvasti. Sitoudun yhteisiin tavoitteisiin ja tuen kollegoitani. Toimin yhteisöni parhaaksi ja pyrin vahvistamaan opetusalan yleistä arvostusta.
Opettajan eettiset periaatteet
Opetusalan ammatijärjestö OAJ on julkaissut opettajan ammattietiikkaa ohjaavat eettiset periaatteet. Seuraavassa kuvailen periaatteet, kuten ne on annettu kirjassa "Etiikka koulun arjessa" (OAJ 2002, 163).
Opettaja ja oppilas
Opettaja hyväksyy ja ottaa huomioon oppijan ainutkertaisena ihmisenä. Opettaja kunnioittaa oppijan oikeuksia ja suhtautuu häneen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti.
Opettaja pyrkii oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsittelee hienotunteisesti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita. Opettaja ottaa erityisesti huomioon huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat eikä hyväksy missään muodossa esiintyvää kiusaamista tai toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Opettajan tehtävään kuuluu myös oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Myös luottamuksen ja hyvien ihmissuhteiden rakentaminen kuuluu opettajan työhön.
Opettajan vastuu oppijasta on sitä suurempi mitä nuoremman oppijan kanssa hän työskentelee. Opettaja toimii yhteistyössä lapsesta ja nuoresta vastuussa olevien aikuisten kanssa.
Suomessa toimii Opetusalan eettinen neuvottelukunta, jonka puoleen koulut, opettajat ja kaikki kansalaiset voivat kääntyä kouluihin liittyvissä eettisissä dilemmoissa.
Opettaja itse
Opettajan työssä keskeistä on hänen oma persoonansa, jonka kehittäminen on hänen oikeutensa ja velvollisuutensa.
Hoitaessaan tehtäväänsä opettajan on voitava luottaa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen omalla kohdallaan. Myös opettajalla on oikeus yksityisyyteen ja huolenpitoon itsestään.
Opettaja ja kollegat
Opettaja arvostaa tehtäväänsä ja kunnioittaa työtovereitaan. Opettaja pyrkii voimavarojen rakentavaan yhdistämiseen ja löytämään tasapainon oman autonomiansa ja työyhteisönsä välillä. Työtovereiden yksilöllisyyden hyväksyminen, ymmärtäminen sekä keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä.
Opettajan suhde työhönsä
Työssään opettaja sitoutuu sitä määrittelevään normistoon ja ammattikuntansa etiikkaan. Opettaja hoitaa tehtävänsä vastuullisesti. Opettaja kehittää työtään ja ammattitaitoaan sekä arvioi omaa toimintaansa. Opettaja hyväksyy erehtyvyytensä ja on valmis tarkistamaan näkemyksiään.
Opettajan suhde yhteiskuntaan
Opetustyö on yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ja huolehtia ammatillisesta kehittymisestään ovat riippuvaisia paitsi hänen omasta sitoutumisestaan, myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista.
Opettaja huolehtii ammatillisesta kehittymisestään ja toimii yhteistyössä kodin, ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan kanssa.
Opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot
Seuraavassa kuvailen opettajan ammattieettiset arvot, kuten ne on annettu kirjassa "Etiikka koulun arjessa" (OAJ 2002, 162).
Ihmisarvo
Eettisten periaatteiden lähtökohtana on humanistinen ihmiskäsitys ja ihmisten kunnioittaminen. Ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta ihmisen sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, ulkonäöstä, iästä, uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperästä, mielipiteestä tai kyvyistä.
Totuudellisuus
Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa kohtaamaan todellisuutta. Asioiden tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja muille sekä keskinäinen kunnioitus kaikessa vuorovaikutuksessa kuuluu opettajan työn perustaa.
Oikeudenmukaisuus
Yksittäisen oppijan ja ryhmän kohtaamisessa sekä muun työyhteisön toiminnassa oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen, kuulluksi tulemien ja oikeus selvittää ristiriidat. Kysymys oikeudenmukaisuudesta sisältyy aina opettajan antamaan arviointiin.
Vapaus
Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa. Opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään ja sitä määrittelevään normistoon, esim. lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Tehtävässään opettaja joutuu asettamaan rajoja. Kuitenkin kaiken kanssakäymisen lähtökohtana on ihmisarvoon liittyvän vapauden kunnioittaminen.
Opettaja ja sosiaalinen media
Keskeisin seikka sosiaalisessa mediassa, mikä opettajan on syytä huomioida työssään ja myös vapaa-ajallaan, ovat salassapitosäännökset. Opettaja EI voi kertoa oppilaan eikä kollegoidensakaan henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta, terveystiedoista tai vapaa-ajan harrastuksista. Salassapitosäännökset ovat voimassa myös vapaa-ajalla. Mikä tahansa tieto on henkilötiedoksi määriteltävissä, mikäli henkilö voidaan siitä tunnistaa.
Kouluissa tulee tehdä kaikille tiettäväksi, ettei minkäänlaista oppilaiden, opettajien tai muunkaan henkilökunnan häirintää hyväksytä. Kaikille tahoille tulee ennalta tiedottaa ennalta sovitut puuttumiskäytännöt.
Kuten edellä todettiin, opettajan arvoihin kuuluu vapaus omaan arvomaailmaansa. Opettajan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että oppijat ja heidän huoltajansa voivat lukea opettajan blogi- tai facebook-kirjoituksia ja tällä voi olla vaikutusta siihen, mitä he opettajasta ajattelevat.
Opettajan tulisi opastaa oppijoita monipuoliseen, valikoivaan ja kohtuulliseen sosiaalisen median käyttöön. Lisäksi oppijille tulisi opettaa turva- ja tietoturvataitoja, faktan ja fiktion erottamista toisistaan, julkisen ja yksityisen toiminnan rajojen vetämistä sekä kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa käytöstä.
Lähteet
E Enlund, M Luokkanen ja T Feldt 2013, Opettajien eettinen kuormittuneisuus ja eettisten dilemmojen sisällöt, Psykologia 03/2013
M Koivula et al 2016, Terveysalan opettajan käsikirja, Tietosanoma
H Niemi ja R Sarras 2012, Tykkää tästä! - Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa, PS-Kustannus
OAJ 2002, Etiikka koulun arjessa, Otava
E Saarinen 1995, Filosofia, WSOY
OAJ.fi
17.2. Ymmärrät kestävän kehityksen periaatteita ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulussa
Kestävässä kehityksessä on ideana toimia kaukaa viisaasti niin, että tulevilla sukupolvillakin on hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.Kestävään kehitykseen sisältyy ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma.
Ekologinen kestävyys
Ekologiseen kestävyyteen kuuluu luonnon monimuotoisuus ja sen ekosysteemien säilyminen toimintakykyisinä. Ratkaisuja suunniteltaessa noudatetaan varovaisuusperiaatetta. Sen mukaan ympäristön tilan heikkenemistä estävien toimien lykkäämistä ei voi perustella täyden tieteellisen näytön puuttumisella. Ennen hankkeisiin ryhtymistä arvioidaan niihin liittyvät riskit, haitat ja kustannukset.
Taloudellinen kestävyys
Talous pyritään suunnittelemaan hyvin pitkällä tähtäimellä niin, että ihmiskunnalla on valmiudet kohdata tulevaisuuden haasteita, kuten esimerkiksi väestön kasvusta ja väestörakenteen muutoksesta aiheutuvat taloudelliset seuraukset. Talouspolitiikka pyritään toteuttamaan siten, että talouskasvu on tasaista eikä johda velkaantumiseen eikä varojen hävittämiseen.
Sosiaalinen kestävyys
Sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteena on taata edellytykset ihmisten hyvinvoinnille sekä nykypäivänä että tulevaisuudessa. Pyrkimyksenä on poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja varmistaa jokaiselle riittävä toimeentulo, asianmukainen terveydenhuolto, mahdollisuus koulutukseen sekä turvata perusoikeuksien toteutuminen.
Kulttuurinen kestävyys
Kulttuurisen kestävän kehityksen tavoitteena on vahvistaa kulttuuri-identiteettiä sekä lisätä erilaisten kulttuurien tuntemusta ja arvostusta.
Kestävä kehitys voidaan ajatella myös pääomakäsitteen kautta, jolloin pääoma jaetaan lajeittain inhimilliseen pääomaan (esim. osaaminen, tiede, tutkimus ja kehitys, patentit), fyysiseen pääomaan ( esim. tuotantokoneistot, infrastruktuuri, rakennettu ympäristö), sosiaaliseen pääomaan (esim. lainsäädäntö, hallinto, sosiaaliset verkostot, luottamus ja legitimiteetti) ja luontopääomaan. Tällöin kestävä kehitys on toimintaa, jossa voimavaroja hyödynnetään niin, että tuleville sukupolville jää käyttöön runsaasti edellä mainittuja pääoman muotoja.
Opetustyössä kestävän kehityksen periaatteet näyttäytyvät asenteina ja käytäntöinä, joita opettajan tulisi välittää oppilaille ja opiskelijoille. Tavoitteena on, että kouluissa toteutetaan kestävän kehityksen periaatteita ja että ne siirtyvät koulusta ihmisten omiin lähiympäristöihin. Ammatillisessa koulutuksessa on lisäksi tavoitteena, että kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan oman ammatin harjoittamisessa. Jokaisen ammatillisen tutkinnon perusteissa on ammattialan kuvauksessa ja ammattialan arvoperustassa kerrottu ammattiin liittyvistä tärkeimmistä eettisistä/kestävän kehityksen periaatteista ja käytännöistä. Esimerkiksi sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnon perusteissa (voimaantulo 1.8.2009) sanotaan ammattialasta seuraavaa. "Sähkö- ja automaatioalalla ja siihen liittyvällä teknologialla on keskeinen merkitys yhteiskunnan,ympäristön ja ihmiskunnan kehitykseen. Tähän laajaan vaikuttavuuteen perustuu alan erityinen eettinen, ekologinen, yhteiskunnallinen ja globaali vastuu. Alan toimintaa ohjaavia arvoja ja periaatteita ovat järjestelmien toimintavarmuus, luotettavuus, turvallisuus ja tehokkuus, palveluiden ja tuotteiden korkea laatu, kestävä kehitys ja elinkaariajattelu, asiakaskeskeisyys, yrittäjähenkisyys, kokonaistaloudellinen ajattelutapa sekä vastuu henkilöstön hyvinvoinnista. Lisäksi menestyksellinen liiketoiminta sekä yhteistyö kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen, rehellisyyteen ja terveen kilpailun periaatteiden noudattamiseen." Arvoperustassa tuodaan esille sähkö- ja automaatioasentajna vastuu ympäristöstä ja ihmisten tulevaisuudesta, ja että hänen tulee työssään käyttää ympäristöä säästäviä ratkaisuja.
Kestävän kehityksen teemojen tarkastelu eri oppiaineiden näkökulmista auttaa oppilaita hahmottamaan luonnon, talouden ja yhteiskunnan toimintaa ja vuorovaikutussuhteita. Samalla kasvaa ymmärrys yhteistyön merkityksestä kestävän kehityksen kysymysten ratkaisemisessa. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetuksessa kestävän kehityksen aiheita ovat esimerkiksi luonnon toiminta, luonnon tutkiminen, ihminen ja luonto, ihmisen toiminta, ilmaston muutos, energian säästäminen ja tuotteiden ympäristömerkit. Lisäksi on tärkeää, että tietoja ja taitoja opitaan myös käytännössä koulun arjessa sekä koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä. Kokemusten kautta oppilaan ympäristösuhde syvenee ja kestävän kehityksen periaatteet saavat omakohtaisia merkityksiä. Koulun arjessa kestävän kehityksen periaatteet voidaan huomioida esimerkiksi
- säästäväisenä ja ympäristöystävällisenä materiaalin käyttönä
- paikkojen siisteydestä huolehtimisena
- jätteiden kierrätyksenä
- energian säästämisenä
- hiilijalanjäljen minimoimisena
- kohtuullisuutena ja säästäväisyytenä
- elinkaariajatteluna laitehankintoja suunniteltaessa
- toiset huomioivana käytöksenä
- eri kulttuurien ja kielien kunnioittamisena ja niiden vaalimisena.
Sosiaalinen kestävyys on määritelty OSAO:lla siten, että siihen kuuluu huolehtia sekä henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnista, huolehtiminen henkilöstön osaamisen tason ylläpidosta parantamisesta. Sosiaalinen kestävyys sisältää myös yhteistyön ympäröivän yhteiskunnan ja sen toimijoiden kanssa.
YK ja maailman tila. http://www.ykliitto.fi/yk70v
Mitä on kestävä kehitys? 2016. Ympäristöministeriö. http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys
OSAO:n opetussuunnitelman yhteinen osa 4.8.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti